(Chat-GPT kirjoitusapuna)
OCD, PDA, ODD ja ADHD ovat käsitteitä, joilla kuvataan hyvin erilaisia ilmiöitä, vaikka niiden näkyvä käyttäytyminen voi ajoittain muistuttaa toisiaan.
-
OCD-toimintaa ohjaavat pakkoajatukset, pelot ja pakonomaiset rituaalit.
-
PDA:lla tarkoitetaan profiilia, jossa tavallisetkin vaatimukset voivat herättää voimakkaan tarpeen välttää tai vastustaa niitä.
-
ODD:ssa korostuvat toistuva uhmakkuus, vastustaminen ja ristiriidat auktoriteettien kanssa.
- ADHD:ssa vaikeus voi liittyä esimerkiksi toiminnanohjaukseen: tehtävän aloittaminen, siirtyminen tai tekeminen loppuun ei onnistu helposti, vaikka ihminen haluaisikin.
Näitä neljää voidaan verrata sen perusteella, mikä käyttäytymisen taustalla oleva mekanismi oletetaan olevan. Ulospäin sama tilanne voi näyttää lähes identtiseltä: ihminen ei tee pyydettyä asiaa, vastustaa, lykkää tai hermostuu. Mutta sisäinen "moottori" voi olla aivan eri.
|
|
OCD |
PDA |
ODD |
ADHD |
|---|---|---|---|---|
|
Keskeinen ongelma |
Pakkoajatukset + pakkotoiminnot |
Autonomian menettämisen kokemus / vaatimusten voimakas välttely |
Konflikti, uhmakkuus, ärtyisyys ja vastustaminen |
Tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen säätely |
|
"En tee tätä, koska…" |
"...jotain pahaa voi tapahtua / tunne ei ole oikein ennen kuin teen rituaalin" |
"...minulta viedään päätösvalta" |
"...en hyväksy sitä, että minua käsketään" |
"...en saa itseäni käyntiin / unohdan / harhaudun" |
|
Vaatimus synnyttää |
usein ahdistusta |
usein uhka-/stressireaktion |
ärtymystä, vastustusta |
kuormitusta, tylsistymistä tai aloittamisen vaikeutta |
|
Kontrolli |
Rituaali antaa hetkellisen hallinnan |
Autonomia on erityisen tärkeää |
Vastustaminen voi olla tapa haastaa auktoriteettia |
Ulkoinen rakenne usein auttaa |
|
Tunne toiminnan jälkeen |
Helpotus → usein uusi pakko |
Helpotus, kun vaatimus poistuu / kontrolli palautuu |
Tyydytys, voiton tai oikeudenmukaisuuden tunne voi joskus tulla mukaan |
Usein "miksi en vain tehnyt sitä?" |
|
Tyypillinen ongelma |
"Minun on pakko tehdä tämä" |
"Minun on pakko saada päättää itse" |
"Älä käske minua" |
"Haluan tehdä sen, mutta en saa itseäni tekemään" |
|
|
Näiden erottaminen voi olla vaikeaa, koska ulkoisesti samanlainen toiminta voi syntyä täysin erilaisista syistä. Usein korostetaan juuri toiminnan funktiota ja siihen liittyvää kokemusta, ei pelkästään sitä, miltä käyttäytyminen näyttää. Otetaan esimerkiksi yksi sama tilanne:
kuvitellaan, että henkilön pitäisi lähteä lääkäriin klo 10.
OCD
"Minun pitää lähteä, mutta entä jos olen unohtanut jonkin asian?"
Tarkistaa laukun.
"Mutta entä jos avaimet eivät ole oikeassa paikassa?"
Tarkistaa.
"Entä jos jotain tapahtuu matkalla?"
Tarkistaa vielä kerran. Ongelman ydin ei välttämättä ole itse lähteminen. Pakko-oireinen järjestelmä yrittää neutraloida epävarmuutta tai uhkaa. Rituaalin tekeminen antaa hetkellisen helpotuksen, mutta järjestelmä (eli aivot) oppii samalla:
"Hyvä, että tarkistin. Ilman tarkistamista olisi ollut vaarallista."
Ja sitä kautta kierre vahvistuu. OCD:ssa pakkotoiminto yleensä liittyy pakkoajatukseen tai muuhun sisäiseen uhkakokemukseen, ja sen tekeminen pyrkii vähentämään ahdistusta tai neutraloimaan jotain.
Itse kyllä lähinnä pyrin pakkotoimilla suojaamaan itseäni lähitulevaisuudessa; minusta OCD on suojelusmekanismi, joka suuntautuu tulevaan enemmän kuin nykyhetkeen; eikä se minusta itselläni ainakaan liity mitenkään menneisyyteen, paitsi siinä mielessä että menneisyyteni takia minulle on muodostunut käsitys ja kokemus, että minun pitää jatkuvasti olla varuillani, valppaana ja kontrollissa.
Mutta muuten en ritualisoidessani yritä muuttaa menneitä asioita, vaan rituaalien avulla yritän suojata itseäni tulevaisuudessa. OCD-toiminnan kautta yritän estää ikävien asioiden tapahtumista lähitunteina, -päivinä, tai -viikkoina. Funktio itselläni muistuttaa hyvin paljon uskonnollista rukoilua - kun rukoillaan suojelusta. Ja uskonasiahan se on, henkimaailman juttuja, ilman todellisuuspohjaa.
PDA
Sama ihminen:
"Minun pitää lähteä lääkäriin klo 10."
Heti:
"MINUN PITÄÄ?"
Ja mieli alkaa etsiä tapoja palauttaa autonomia:
"Miksi juuri klo 10?"
"Voisin mennä myöhemmin."
"En halua, että joku muu määrää mitä teen."
"Ehkä perun koko ajan."
Mielenkiintoista on, että henkilö voi itse haluta mennä lääkäriin. Hän voi jopa ajatella:
"Olisi oikeasti hyvä mennä."
Mutta kun asiasta tulee vaatimus, toiminta muuttuu psykologisesti erilaiseksi. Tässä PDA-mallissa keskeinen kysymys on:
"Saanko minä itse edelleen päättää?"
PDA:n kannattajat kuvaavat juuri tällaista voimakasta ja laaja-alaista vaatimusten vastustusta, mutta sen tulkinnasta erityisenä profiilina kiistellään edelleen.
Luen tätä tekoälyn tekstiä ja mietin, että itselläni on aina välillä ärtyneenä kokemus, jonka voisi pukea yhdeksi sanaksi ja se on "VASTUSTAN!" Nyt kun mietin lapsuuttani ja koko persoonallisuuttani, niin itsessäni on ollut aina aika paljon kapinahenkeä, joka on todella tehokkaasti nujerrettu uhkailulla, syyllistämisellä ja häpäisemällä. Harmillista tämä kyllä, sitä olisi voitu jalostaa ja kanavoida johonkin rakentavaan; olisin voinut käyttää sitä tehokkaana polttomoottorina. Tämä PDA luokitellaan autisminkirjoon, ja löydän paljon itsestäni piirteitä, jotka sopisivat myös sinne.
ODD
ODD:ssa sama tilanne voisi näyttää enemmän tältä:
"Sinun pitää lähteä lääkäriin."
"En lähde."
"Miksi?"
"Koska en halua."
"Mutta sinun täytyy."
"ET SINÄ MINUA MÄÄRÄILE."
Tässä keskiössä on uhmakkuus, riitely, ärtyneisyys ja auktoriteetin vastustaminen. Tärkeä ero PDA:han on se, ettei ODD:n tarvitse tarkoittaa, että vaatimus itsessään aiheuttaa erityisen autonomiauhaan liittyvän fysiologisen/stressireaktion. ODD:n diagnostinen kuvaus on nimenomaan käyttäytymisen ja tunne-elämän vastustavaa/uhmakasta mallia.
ADHD
ADHD:ssa:
"Lääkäri on klo 10."
"Joo."
Klo 9.15:
"Pitäisi lähteä."
Sitten:
"Ai niin, pitää ottaa lompakko."
Lompakkoa etsiessä:
"Oho, tiskit."
Tiskatessa:
"Ai niin, pitää pukeutua."
Puoli tuntia myöhemmin:
"PERKELE, LÄÄKÄRI!"
Tässä ihminen ei välttämättä vastusta lähtemistä lainkaan. Hän saattaa oikeasti haluta mennä. Ongelma on: aloittaminen + työmuisti + ajanhallinta + toiminnan ylläpitäminen + häiriöherkkyys. ADHD:ssa keskeinen ongelma on tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen säätely.
"Haluan mutta en tee"
OCD
Haluan tehdä tämän → mutta pakko-oire häiritsee.
"Haluan lähteä, mutta minun on ensin tarkistettava kaikki."
PDA
Haluan tehdä tämän → mutta kun siitä tulee vaatimus, autonomian tarve käynnistyy.
"Haluan lähteä, mutta nyt kun minun pitää lähteä, en halua enää."
ADHD
Haluan tehdä tämän → mutta en saa toimintaa käynnistymään.
"Haluan lähteä, mutta jään jumittamaan."
ODD
En halua tehdä tätä → ja vastustan sitä aktiivisesti.
"En aio tehdä sitä, koska sinä käskit."
Tämä on tietysti heuristinen malli, ei diagnostinen testi. Todellisuudessa yhdellä ihmisellä voi olla useampi näistä samanaikaisesti.
Minusta nämä kaikki osittain tulevat "samasta korista". Esimerkiksi ADHD ja OCD usein kulkevat kuin käsikädessä. Ja jos sinulla on vaikka synnynnäinen ADHD ja epäkypsät yksinkertaiset vanhemmat, riski OCD:lle moninkertaistuu, koska siitä omiin maailmoihisi uppoutumisesta, tavaroiden unohtelusta, eksymisistä, huolimattomuudesta yms syyllistetään ja rangaistaan kotona, mutta usein myös koulussakin. Ainakin itselläni on tämä kokemus.
Sama juttu myös dissoilun kanssa, menee päällekkäin. Itse en esimerkiksi tiedä olenko ollut hajamielinen siksi, että minulla on ADHD vai olenko unohtanut asioita sen takia, että olen dissoillut itseni ihan omaan universumiini. Ei siellä maata kiertävällä radalla mitään pyyhekumeja koulureppuun muista pakata ja jääkaapin ovi saattaa helposti unohtua raolleen tai vettä roiskua lattialle käsiä pestessä.
